Kirjoittaja
uukka54v
Olen 55-vuotias nainen, mummi ja eläkeläinen. Siinä järjestyksessä; minulla on naisen tarpeet, mummin hoivavietti ja eläkeläisen menot. Olen lähtöisin Koillismaalta ja tänne Lappiin eksynyt 80-luvulla. Elän yksin ja kaipaan kumppania rinnalleni, mutta häntä odotellessa voin jakaa ajatuksiani teidän kanssanne.
Plogissani kirjoittelen päivieni ajatuksia ja askareita.
Vuonna 2010-2011 kirjoitin Elämänkaareni, josta voi tulla otteita kirjoituksiini. Sukupuun rakentelukin on vielä kesken.
Nappeja ja muita linkkejä
http://elamankaarikirjoitus.fi/ Pepi Reinikainen
|
Täytän tänään vuosia, eikä suotta :-)...lunta on tullut ainakin 10 cm viime yönä...pittää ottaa kuva partsulta muistoksi...miltä tuntuu olla tässä iässä? Kun peiliin katsoo, näkyy ryppyjä, juonteita, tummat silmänaluset, vatsa pömpöttää ja päätä särkee...mutta sisimmässä ei tunnu niin vanhalta, väsynyt kyllä ja pettynytkin ;"Miten se elämä nyt näin menikään"
...Tarkoitan omaa henkilökohtaista elämää...e n lapsia enkä rakkauttani heihin kadu...kaiken olen pyrkinyt tekemään sisäisen ohjeeni mukaan; ole itsellesi uskollinen, toimi niin, että omatuntosi on puhdas. Joskus on tullut ylilyöntejä, mutta olen pyrkinyt ne korjaamaan ja opetellut nöyrtymään ja pyytämään anteeksi. Virheitä olen tehnyt, mutta olen yrittänyt niitä korjata. Olenhan ihminen, vaikka olenkin oinaspässi. Elämä jatkuu tämänkin päivän jälkeen ja kevät tulee sekä kesäkin joskus tänne Napapiirin tuntumaan. Kesällä pitäs jaksaa ja kyetä 2. vaelluskurssille Kolille (vaikka epäilen ,ettei mun kuntoni siihen riitä)...haaveilen myös reissusta etelään hyvän ystäväni Airin luo sekä siskojeni luo. Haaveissa on myös pastellikurssi Pyhätunturilla. Nämä vaan ovat rahakysymyksiä, kun ei eläkeläisen budjetti ole häävi.
Kevät on mennyt painiskelessa oman masennuksen kanssa,mutta eiköhän se ala helpottaa, kun kesä tulee.
Parisuhteen olen heittänyt toiveeni jo kaivoon, minä olen niin vaikea tapaus, ettei mulla onnistu enää sellaiset jutut, tarkoitan siis, että olen niin vaativa ja kranttu. Pyydän anteeksi kaikilta yrityksiltäni tyhmyyttäni, mutta en voi olla uskoton omalle itselleni :-(...Viime aikoina olen muistellut mummiani ja isomummiani ja syvennyn sukututkimukseen ja kirjoitusharrastukseeni sekä vapaaehtoistyöhön, käsitöihin ja lapsenlapseni hoitoon seuraavan kesän. Toki ystäviäkin tapaan.
Mukavaa päivää kaikille tänään 15.4.2012. Ystävyydellä 
Hei pitkästä aikaa..
En ole saanut kirjoitettua tänne vähään aikaan...olen jotenni ruosteessa tai pitäskö sanoa masiksessa tms. Joulun ajan pitkä sairausputki teki tehtävänsä ja kunto on romahtanut. Nyt olen sitä pikkuhiljaa yrittänyt nostaa kävellen, mutta lonkat tahtoo kipeytyä siitä ( fibromyalgia) ja tämä ilmanvaihtelut tekevät oman vaikeutensa. Jotta siinä ei olisi tarpeeksi, niin hammas alkoi vihoittelemaan viikonlopuna ja kävin tänään hoidossa sen takia. Niinhän sitä sanotaan, että "suutarin lapsella ei ole kenkiä". Hammasalalla kun kulutin kenkiäni yli kolmekymmentä vuotta . Sain sitten purtua alahuuleni rikki, kun piti syödäkin vähän. Siitä aina varoittelin asiakkaitani aikanaan .
Lapsenlapseni tuli hoitoon, vaikka mulla piti olla ns. omaa aikaa alkuviikko, mutta lapsen äiti sairastui, niin nyt taas mummoilaan. Oma veljeni makaa Oulun Keskussairaalassa selkänsä takia. Vietiin sinne tänä aamuna, kun oli makuutettu kotipaikkakuntansa tk:ssa viikonloppuna ja nyt meni sitten jo tunto toisesta jalkaterästä. Veljeni on vasta 41-vuotias, niin surettaa hänen asiansa, kun on kärsinyt selkäkivusta jo 18-vuotiaasta lähtien...on nyt kuitenkin hyvässä hoidossa.
Kiva
kiva olisi osata sanoja toisten eteen laittaa
osaan kuvata ja kertoa
sanoja sanoa
kivaa on ihmisiä hauskuuttaa
lapsia naurattaa mummin
höpinät ja löpinät
kirjoittaa tarinaa osaan
kiva olisi saada runoon sanat
sitä taitoa ei minulle suotu
Ollaan pikumiehen kanssa oltu jumissa sisällä jo pari päivää,kun tulimme tänne minun luokse toissapäivänä. Pakkasta tänään n. -30 C asteita.Taivaanranta on ihan punainen. Kaamos kuitenkin alkaa väistymään, kun nyt jo on valoisaa ja kello on aamulla 8.52. Muumi-ohjelma pyörii DVD;ssä ja Muumipeikko sanoo "Kevät on tullut ja Elämä on ihanaa". Näinhän se on, aina pitää löytää jotain postiivista tilanteesta. Jos pakkanen ahistaa, niin saa ainakin rauhassa mennä peiton alle ja olla vaan, silloin kun on yksin. Lapsen kanssa ei ihan onnistu,kun pitää keksiä tekemistä ja antaa ruokaakin välillä.
Mummilla on viime viikot ollet niin aktiivisia, ettei ole ehtinyt keskittymään edes kirjoittamaan tänne. Viime viikonlopun olimme Levillä isommalla porukalla. Siellä oli mukavaa, kun sai jutella turistien kanssa englantia. Kodassa oli kiinalaisia joista yksi oli miehensä kanssa, joka oli suomalainen. Linja-auto pysäkillä oli hollantilainen rouva, jonka kanssa juttelin. Pikkumies on niin ihana, että kaikki tulivat juttelemaan meille. Muuten varmaan olisi ollutkin paljon tylsempää. Siellä ei ollut niin kylmää vielä silloin, vain -15, mutta rinteessä oli kylmä viima. Pikkuinen tykkäsi,kun matkustimme SkiBussilla. Mennessämme Etelärinteelle hän ehti jo nukahtaa bussiin, joten meidän piti odottaa, että jaksaa herätä ennenkuin menemme laskemaan.
Viikolla olin sitten kurssilla pari päivää. Se oli Ryhmärtyönohjaajien koulutus - ja virkistyspäivät Ounasvaaran Pirteillä ( http://www.ounasvaaranpirtit.fi/pages/fi/etusivu.php). Minä olin mökissä, johon sopi kahdeksan henkeä yöpymään hyvin, sauna oli hyvä ja tilat siistit ja viihtyisät. Kurssilla puhuimme Hyvinvoinnista (henkinen, fyysinen, älyllinen, sosiaalinen jne).Toisena päivänä oli aiheena ryhmätyönohjaus vapaaehtoistyössä. Todella hyviä luennoitsijoita ja seura ennenkaikkea mukavaa.
Mummin päiviä nämä koulutuspäivät virkistävät ja saa myös aikuiskontakteja samalla. Ne ovat aika vähäisiä näin talvella ja lapsenlapsen kanssa eläessä tätä arkea.
Toivotan kaikille, jotka plogiini eksyvät mukavia ja leppoisia pakkaspäiviä.
..on tehty ja hengissä on selvitty . Pikkupakkanen oli, noin -9 astetta. Minun sukset ei oikein luistaneet, joten loppumatkasta hiihto ei ollut enää hauskaa  . Kolme vuotta sitten hiihdoin samoissa maisemissa, Pyhäjärven rannalla. Sen jälkeenpä en olekaan hiihtänyt, joten herää kysymys oliko vika suksissa vai hiihtäjässä ? Neljä kilometriä jaksoin kuitenkin hissukseen hiihdellä.
Tulin ystäväni kera torstai-iltana Pyhätunturille viettämään viikonloppua. Illalla kävimme kävelyllä ja otin pari valokuvaa. Kovin on hiljainen viikko. Helsingissä on matkamessut, niin on kuulemma vuoden hiljaisin viikko, kertoi pubin pitäjä. Pakkasta on noin 10 astetta. Ihan sopiva talvi-ilma. Tänään on suunnitelmissa kokeilla suksia ja kuntoa. Oma kuntoni on todella huono ja suksia olen testannut viimeksi noin kolme vuotta sitten, joten odotettavissa on kipua ja kärsimystä.
Myöhemmin käymme ajelemassa Luostolla ja ystäväni luona kahvilla Soutajan rinteellä.
tyhjä pää
täynnä elämää
sen kun saisi avautumaan
kaikki ois paremmin taas
paperi edessä odottaa
sanoja omiaan haluaa
piilossa sanat on lokeroissaan
tulla eivät tahdo milloinkaan
joskus houkutus liian suuri
silloin sanat pomppaa esille
vahinkoakin aikaan saavat
jos itsetunto heikko on kuulijalla
Olen hoitanut pikkumiestä ja toteuttanut hänen toiveitaan. Miten se aika meneekään nopsaan hänen kanssaan. Paitsi silloin ,kun pitää alkaa nukkumaan ja ei uni tule niinkuin eilen päivällä. Mummi nukahti ennen ja heräsin, kun poika oli laittanut valot päälle. Yritin häntä uudelleen nukkumaan sänkyyn, niin tuumaa "kakka tuli"...no olinkin ihmetellyt, että mikä se haju oikein on. Hänellä tulee noita rupsuja, niin luulin sitä sellaiseksi. Mutta siellähän olikin ihan kunnon annos.... Elämä pikkumiehen kanssa ei ole tylsää.
Siitä huolimatta kaipaan joskus aikuista seuraa. Ihmistä, joka hellisi minua ja tarpeitani. Käytännön asioissakin joskus olisi mies paikallaan, vaikka paljon tytön ja ystävieni kanssa itse osaammekin tehdä. Ehkä jonain päivänä hänkin on elämässäni tai sitten ei ole...joskus mietin, onko minun elämäni niiden asioiden suhteen jo eletty. Surullista, jos näin on.
Tänään kuitenkin nautin pikkumiehen seurasta ja touhuista.Mukavaa päivää kaikille.
Huomenta ja mukavaa sunnuntaipäivää..se on se työläisten lepopäivä. Näin eläkkeellä ollessa nuo päivät tahtovat olla niin samanlaisia. Vain pikkuisen pojan hoitopäivät erottuvat joukosta tai miten on muita menoja. Televisio-ohjelmat onneksi hieman erottelevat päivät toisistaan. On aikoja,etten muista edes mikä viikonpäivä on. Siksi pidän kalenteria pöydällä.
Kävin laittamassa auton lämmityksen päälle ja huomasin ulkona olevan PAKKASTA, vähän enemmän kuin eilen. Ilma oli ihanan utuinen ja hämärä, että pitää kaivaa kamera esille ja käydä ottamassa joku valokuva, jos ehtii tunnelmaan. Siinä on vaan se ongelma, etten vielä hallitse tuota uutta kameraani kunnolla, kun en ole jaksanut tässä kortisonihöyryssä sitä opetella.
Illalla taas pikkumies tulee mummin luo hoitoon pariksi yöksi, että äiti saa tehdä koulutehtäviään rauhassa. Ei se ole helppoa tuo yksinhuoltajan koulunkäyntikää, kun lapsi on vielä niin pieni. Mutta hyvä on ,että saan auttaa. Siinä on minullekkin elämäntehtävä. Auttaa tekemään pikkumiehestä terve nuori ja aikuinen tähän maailmaan aikanaan. 
Nyt olen saanut koneen ihan oman ja vanhat kuvanikin suunnilleen koneelle. Pari päivää istunu tiiviisti koneella, niin että sormien päät ovat hellänä.
Lauantai-iltaa viettelen tässä ainakin toistaiseksi yksin. Kotikatua kattelin pitkästä aikaa päiväunien jälkeen. Olo on ollut muutaman päivän tosi levoton ja hankala. Kortisonikuuri, astman ja flunssan vuoksi, vaikuttaa olotilaani. Elimistössä on olo kuin koko ajan pitäs jotain tehdä, eikä osaa levätä,vaikka kuinka väsyttäisi. Onneksi tää on kohta ohi. Huomenna vielä yks tabu ja sit alkaa lääke poistumaan mun elimistöstä  .
Päivällä paistoi aurinko, mutta en jaksanut opetella kamerani säätöjä vielä, että oisin saanut näpättyä kuvan. Sain viime viikolla kaverilta kameran, joka on hiemna monimutkaisempi käyttää kuin mun oma. Omani on tytön luona. Huomiseksi luvataan myös pakkasta, jopa yii 20-astetta, joten varmaan nähdään jälleen aurinkoa . Päivät ovat alkaneet hieman pidentyä, joten kevättä kohti ollaan menossa-ihanaa.
|
